Onnistumisen elämyksiä

Kun kerroin ystävälleni, että olen alkanut pitää blogia, hän halusi käydä vilkaisemassa sitä. Ammatiltaan hän mentaalivalmentaa eri yrityksissä ja antaa kulttuuritietoutta monikulttuurisessa työympäristössä. Hän vinkkasi minua kertomaan, miten olen selvinnyt henkilökohtaisista haasteista töissä ja miten olen itseni ylittänyt. Pohdin asiaa. Onnistumisen elämykset liittyvät tiukkoihin tilanteisiin ja keikkoihin, jotka eivät ole joka päiväisiä tai edes kuukausittain tapahtuvia. Kun mietin itseni ylittämistä, rima taitaa olla todella korkealla, koska mielummin kategorisoin asioita onnistumiseksi. Toisaalta kyse voi olla suomalaisesta vaatimattomuudesta.

Tiukat tilanteet liittyvät usein päiviin, jolloin kaikki työntekijät eivät ole paikalla. Kun yksi on ollut lomalla ja toinen sairastuu tai on koulutuksessa. Silloin on tullut venyttyä aivan uskomattomasti. Tiimin yhteistyö on sujunut vielä normaaliakin paremmin. Jokainen on auttanut toisiaan.

Poistumisen yleisilmoituksen opettelin lennossa, kun 2/3 operatiivisen osaston työntekijöistä oli pois töistä. Ennen opintovapaata osasin tehdä kaikkien asiakkaiden keikat, mutta nyt AEO:n taustatyön takia en ole voinut opiskella kaikkein asiakkaiden keikkoja ja työvaiheita. Onneksi löysin print screenit ilmoituksen tekemisestä. Teen jatkuvasti saapumisen yleisilmoituksia EU-alueelle saapuville tyhjille konteille. Se auttoi hahmottamaan, mitä pitää kirjoittaa mihinkin kohtaan ja miksi.

Onnistumisen elämyksiä koin myös silloin, kun ensimmäistä kertaa itsenäisesti ohjeita seuraten pystyin tekemään rahtikirjan, jälleenvienti- ja vientidokumentit asiakkaallemme, jonka tuotteita lastataan varastosta. Ja mikä ilo olikaan silloin, kun tajusin monisivuisesta ohjeistuksesta, miksi mikäkin työvaihe tehdään missäkin excelin alataulukossa.

Perjantai, tuo viikonpäivistä julmin huolinta-alalla. Se on tullut todistettua monesti. Toissa perjantaina sanoin aamulla kotona ääneen, että vaikka pe-su Kotkasta lähteviä keikkoja on kiitettävä määrä tehtävänä, niin kaikki on valmisteltu hyvin ja huolellisesti. Ainoastaan auton numerot puuttuvat. Hyvinhän se alkoikin sujua, kunnes en saanutkaan yhdelle kontille vapautusta satamasta. Varustamo oli merkinnyt punnitustuloksen vain yhdelle tavaraerälle ja jättänyt vanhan arvon toiselle. Meillä ei tämän asiakkaan osalta ole suoraa yhteyttä varustamoon, vaan olemme yhteydessä välikäden kautta. Iltapäivä oli aluillaan. Vaikka itse olinkin iltavuorossa, oli toimittava ripeästi, koska välikäden toimisto sulkeutui klo 16 iltapäivällä. Infosin heille tavaraeräkohtaiset uudet painot. Kun reiluun tuntiin ei ollut tullut satamaoperaattorilta vapautusta, otin heihin ensin yhteyttä ja kyselin, ovatko saaneet uudet painot. Koska eivät olleet, otin yhteyttä välikäteen ja he ottivat puhelimen kouraan. Jo alkoi tapahtua. Kun tämä episodi ei ollut vielä selvitetty, niin kohtasin uusia haasteita saada vapautuksia. 2 kontista satamaoperaattori ilmoitti, että toinen varustamo on laittanut nämä omat konttinsa holdiin. Ajattelin, että ei voi olla todellista. Asiat on vaan nyt tehtävä yksi kerrallaan ja hosumatta, mutta silti ripeästi, koska aika rientää, ja on toivottava parasta. Jälleen jouduin toimimaan välikäden kautta ja minulla oli mielikuva, että tämä varustamo ei ole kaikkein nopein reagoimaan. Veti hieman hiljaiseksi tämän tytön, kun jännitin niin paljon, saadaanko varustamolta vihreää valoa laittaa nämä kontit viikonlopussa matkaan. Saimme kuin saimmekin ja vielä ennen kello neljää ennen kuin välikäsifirman työntekijät lähtivät viiikonlopun viettoon.

Yksi eniten ilahduttanut onnistuminen oli, kun tein jälleenviennin asiakkaalle, jolle yleensä tehdään suoran kontin passitus. Koska tavaraa ei yleensä lastata varastosta, kuten nyt tässä tapauksessa lastattiin, ei jälleenviennin pohjaa ole tehty niin automaattiseksi kuin tuolle edellä mainitulle varastoasiakkaalle. Tullikoodeja oli 85 ja jokaiseen oli etsittävä manuaalisesti vientirajoitukset, mahdolliset jätteiden valvontaan liittyvät FIXAN koodit, lisäkoodit ja muut paljoudet. Ja se tunne, kun jälleenvienti menee kerralla läpi. Ei hylkäyssanomia eikä lisäselvityspyyntöjä. Ihan oikeastiko löysin kaiken tarvittavan tiedon ja kirjasin sen oikein. Vau! Minulla on paljon tietoutta ja osaan löytää sen. What a feeling!

ps. Kuva liittyy itsensä ylittämiseen vapaa-ajalla. Olen ollut jäsenenä nuorten naisten järjestössä Ladies’ Circlessä (LC). Ikäraja 45 vuotta tuli täyteen keväällä. Kesän 2017 lopussa LC-siskot potkivat minut pois klubista. He olivat järjestäneet minulle elämykseksi issikkaratsatuksen. Olen elämäni aikana talutusratsastanut 3 kertaa: 6-vuotiaana, muutamia vuosia sitten erään LC-siskon potkijaisissa sekä viime kesänä Aada ry:n kesäretkellä Harjun oppimiskeskuksessa. Eka ajatus, kun saavuttiin talleille, että ihanko totta tässä pitäis omatoimisesti ratsastaa. Seuraava ajatus oli, että eiköhän tässä nyt hyvät ohjeistukset saada ensin. Ole vaan ihan rauhallisesti ja kuuntele tarkkaavaisesti ohjeet. Tallin edessä tsekattiin, että kaikki saavat issikkansa liikeelle, kääntymään ja pysähtymään. Sitten lähdettiin kahdeksi tunniksi maastoon. Aivan upea kokemus ja jälleen yksi asia vähemmän, mitä en ole tehnyt koskaan.